Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kirjoitin, olen nyt yrittänyt löytää kultaista keskitietä laihdutuksen ja mässäilyn välistä. Laihdutus urakkaa on takana jo reilusti yli 1,5 vuotta, joten jatkuva "laihduttaminen" alkaa jo hieman rasittamaan ja stressaamaan.
Olen mielestäni löytänyt viime päivinä maltillisen ja rennon tavan suhtautua ruokaan ja syömiseen. Vihdoinkin. Jokin pala vain loksahti paikoilleen. En ole juossut vaa'alla kuin kerran viikossa, enkä pidä enää varsinaista punnitus päivää, vaikka saatankin siihen vielä palata. Olen syönyt terveellisesti sen mukaan onko nälkä. En stressaa jokaisesta kalorista tai ravintoarvosta, vaan pyrin katsomaan kokonaisuutta ja tuntemaan onko kaikki hyvin. Tavoitteenani ei ole nyt suuri pudotus vaan tasapainoilu ja maltillinen laihdutus. Hieman myöhemmin tiputetaan taas painoa ihan tosissaan, mutta välillä on anneta kropan ja mielen myös levätä.
Vihdoinkin olen oikeasti pysähtynyt kuuntelemaan itseäni. Ja tiedättekö, minä olen voinut erittäin hyvin lähiaikoina (jos ei oteta huomioon että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat palanneet lääkärin käskettyä vähentämään lääkeannosta ilman minkäänlaisia perusteita, kuten esimerkiksi laboratorio tutkimusten perusteella).
En tiedä löytyykö teistä lukijoista ketään jouluhössöttäjiä tai jouluihmisiä? Minä tunnustaudun sellaiseksi! Olen pitänyt tämän blogin kuitenkin erillään omista jouluhössötyksistäni, joten joulujuttujani voi seurailla tänäkin vuonna blogissa Kohti joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti