Hopottajat: Fazer Crisp Pita Bread

Sain Hopottajat-suosittelumedian kautta testiin uusia Fazer Crisp Pita Bread -herkkuja.

"Fazer Crisp Pita Bread -tuotteet ovat rapean herkullisia pitaleipälastuja. Ne sisältävät jopa 40 % vähemmän rasvaa kuin tavalliset perunalastut ja niitä löytyy kolmena vastustamattomana makuna. Pitaleipälastut ovat täydellisen makuinen ja kokoinen tuote pieneen naposteluun." Näin tuotetta siis markkinoidaan.

Fazer Crisp Pita Bread -lastut maksavat n. 0,99-1,29 € / pussi eli mistään turhan kalliista tuotteesta ei ole kyse. Pussin koko kylläkin on vain 40 g, joka voi alkuun tuntua turhauttavan pienelle. Itseäni pieni pussikoko ilahdutti. Herkkuja myydään aivan liian isoissa mega-jumbo-jätti -pusseissa, joten tällaiset pienet pussit ovat tervetullut lisä markkinoille.

Vaikka tuote onkin ns. vähärasvainen, ei tuote kuitenkaan ole mikään kaloriton. Tuotteessa on 420 kcal/100g ja rasvaa 16,5 g. Kaloreiden suhteen ollaan lähes samoissa kuin less-fat sipseissä. Ainut pelastus on se, että pussi on todella pieni, jonka vuoksi ei tule syötyä ihan tuhottoman paljon.

Makuja on tarjolla 3: sourcream & ruohosipuli, merisuola & mustapippuri ja chili. Omaksi suosikikseni nousi Chili. Siinä oli tarpeeksi makua omaan suuhun. Toiseksi paras oli sourcream&ruohosipuli. Näitä kahta voisin hyvinkin ostaa heikkoina hetkinä herkutteluun, mutta eivät ne kuitenkaan sipsejä voittaneet vielä. Merisuola&mustapippuri oli hieman mitään sanomattoman makuinen, mutta tämä voi myös johtua omista tottumuksistani.

 Kaiken kaikkiaan: sopivan pieni paketti, rapeaa ja rouskuvaa sekä yllättävän makuisia.

Ensimmäinen juoksulenkki

Nyt se on tehty, nimittäin ensimmäinen juoksulenkki. Uhkasin edellisessä postauksessa, että tämän syksyn uutuutena voisin kokeilla juoksemista. Tein siis työtä käskettyä tai luvattua.

Juoksukenkien ostaminen osoittautuikin huomattavasti haastavammaksi projektiksi kuin oli koskaa osannut kuvitella. Luulin ensinnäkin pärjääväni 70 euron budjetilla. Ei tuollainen summa olisi riittänyt alkuunkaan.

Ensimmäisessä kaupassa ei ollut ollenkaan minulle sopivia kenkiä. Tarvitsen pronaatiotuetut kengät, joita ei tähän aikaan vuodesta näyttänyt liikkeissä kovinkaan monia pareja olevan. Saati sitten, että ne olisivat olleet kohtuullisen edullisia.

Pronaatiotuetuista kengistäkään ei kaikki kokeilemani olleet ollenkaan hyvät jalassa. Parhaimmillaan kengät tuntuivat kuin pilvillä olisi kävellyt, mutta se oli myös hyvin outoa. Toinen ongelma olikin sitten siinä, etteivät kengät tuntuneet tukevilta. Ja jos tuntuivat, ne olivat myyjän mielestä liian pienet kengät. Siinä vaiheessa alkoi jo palamaan käpy.

Lopulta löysinkin omat kenkäni alelaarista aivan sattumalta. Viimeinen pari ja juuri sopivan kokoinen jalkaan. Tämä oli selvä merkki kohtalolta, että osta nämä (eikö vain). Väri ei kylläkään ollut yhtään minua, mutta eikai juoksukenkiä osteta ulkonäön perusteella?

 

Ensimmäinen lenkkikin kengillä on takana. Oli jännittävää ja hauskaa! En oikeasti uskonut kykeneväni juoksemaan ollenkaan, mutta niin vain pääsin kotiin. Tein intervalliharjoituksena tuon ensimmäisen juoksulenkkini. Ensin 5 minuuttia kävelyä ja siitä sitten 2 minuuttia juoksu. Tämän jälkeen 2 minuuttia kävelyä ja sitten 3 minuuttia juoksua.... jne. lopulta juoksin 5 minuuttia yhteen pötköön, joka on minulle suuri saavutus. 5 minuutin juoksun jälkeen lähdin tiputtamaanintervallien minuutteja. Yhteensä lenkkiin meni aikaa 45 minuuttia ja matkaa kertyi 5 km.

Uuniomenia ja muita syksyn merkkejä

Onpa viikko vierähtänyt nopeasti. Edellisestä päivityksestä tuntuu olevan ikuisuus ja niinhän siitä melkein jo onkin. Tämän viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista, esimerkiksi kaikkea uuteen tulevaan työhöni liittyen. Siinä siis ensimmäinen syksyn merkki: työ ja arki. Ensimmäsille syksyn kursseillekin pääsi jo ilmottautumaan yliopistossa, joten siinä on toinen syksyn merkki. Laihduttaminen on yrittänyt kulkea tämän kaiken rinnalla, mutta hieman haasteellista on taas ollut... Motivaatio on ilmeisesti ole pysynyt vauhtini perässä.

Voin jo nyt kertoa, että elokuun tavoitteet eivät tule täyteen. Hyvä jos 2 kg tiputus tulee tälle kuulle. Onhan sekin jo 500 g viikossa ja sitä pidetään oikein hyvänä ja terveellisenä laihdutus vauhtina, mutta silti sitä itse olisi halunnut kyetä parempaan. Alku olikin hyvin lupaava, mutta sitten tuli flunssa ja siitä ei oikein ole vieläkään kunnolla päästy yli.

Yksi syksyn varma merkki on uuniomenat. Itse olen valitettavasti todella allerginen omenoille, mutta onneksi mieheni syö ihan mielellään uuniomenia. Nämä eivät ole ensisijaisesti terveysherkkuja vaan pelkkiä herkkuja. Rasvaa ja fariinisokeria kaurahiutaleiden kaverina. Olisi ollut herkkua...

Syksyn uutena tavoitteena on kokeille olisiko minusta juoksulenkeille. Pelkään jo nyt, että tisseihin sattuu se pomppiminen, vaikka urheiluliivit olisikin päällä. Ajatelkaa, siinä on minun ainoat pelot juoksemisen suhteen ja silti tuo kyseinen pelko on estänyt minua juoksemasta koko aikuisiän. Hah, nyt pelot saavat kyytiä.

Seuraavaksi pitäisikin kai hankkia juoksukengät, mutta ennen sitä kokeilen juoksemista vanhoilla lenkkareilla. Ne saavat riittää niin kauan kunnes oma motivaationi juoksemista kohtaan kasvaa.

Tunnesyöppö tunnustaa

Kuten lupasin sunnuntaina, niin olen palannut takaisin tarkkaan ruokavaliooni. Herkut on heitetty pois mielestä. Ruokahan on edelleen samaa kuin viime viikolla, jonka koin hankalaksi karkkien vuoksi.

Karkit on korvattu hedelmillä ja proteiinijuomilla. Ftinessgurun hasselpähkinä-suklaa proteiini on aivan taivaallista herkku ja tarvittaessa sillä voi korvata välipalan, kuten itse tein tänään.

Terveellisesti syömisessä mahtavinta on mielestäni hyvä olo, joka tulee kun tietää tekevänsä oikein. Karkkien ja muiden herkkujen syöminen puolestaan aiheuttaa huonoa oloa ja syyllisyyttä. Huomasin korjaavani tätä pahaa oloa syömällä lisää herkkuja, josta seurasi vielä huonompi fiilis. Miksi ihmeessä minä toimin näin? Miksi syön väärin, jos tiedän sen aiheuttavan pahaa oloa? Miksi yritän korjata pahaa oloa uusilla herkuilla? Eihän tällaisessa käyttäytymisessä ole mitään järkeä.

Olen tiedostanut jo aikaisemmin olevani tunnesyöjä. Syön iloon ja syön suruun. Palkitsen itseäni ruualla. Aiemmin saatoin ostaa herkkuja jos koin tentin menneen hyvin, mutta yhtälailla ostin herkkuja jos tentti meni huonosti. Oli mikä vain, herkuilla sai ajatukset pois siitä alkuperäisestä tunteesta.

Tämän elämäntapamuutokseni myötä olen oppinut tunnistamaan tunteitani ja niihin liittyviä herkutteluja. Olen jopa osannut hallita niitä. Mitä ihmeellistä siis tapahtui viime viikolla? Ei mitään. Söin maanantaina karkkia tiedostaen ilman, että söin niitä tunteisiin. Tiistaina iski karkin himo, jota en osannut välttää. Yhden karkin jälkeen toinen ja kolmas ja päivä olikin jo pilalla. Sama toistui keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina en syönyt mitään ylimääräistä. Lauantaina en syönyt karkkia, mutta lasi viiniä ja vähän juustoja. Sunnuntaina vähän lisää juustoja kun niitä nyt kerran oli jääkaapissa. Maanantaina heitin juustot roskiin.

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään muuta kuin, että heikko on ihmisluonne ja jossain vaiheessa on vain otettava itseä niskasta kiinni. Ehkä tästä heräsi jokin ajatus myös omista syömistavoista, joka auttaa minua eteenpäin.

Sadonkorjuuta

Syksy ja sadonkorjuu. Ne liittyvät niin vahvasti toisiinsa.

Eilen käytiin hakemassa mieheni kanssa sipulit pois pellosta ja vietiin ne kuivumaan talvea varten. Sipuleita oli kasvanut kaksi muovipussillista, joten eiköhän niillä talven yli pärjää. Seuraavana vuorossa olisi perunan nosto, mutta ne saanee odotella pellossa vielä hetken. Myös porkkanat, palsternakat ja punajuuret saavat vielä kasvaa hetken.

Lehtikaalit rupeavat näyttämään jo herkullisille.

Kukatkin alkoivat vihdoinkin kukkia.

Näitä piti heti napsia myös maljakkoon.

Kesän ensimmäinen kesäkurpitsa. Hieman myöhässsä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Punajuuret alkavat olemaan jo kohtuullisen kokoisia. Jänis oli vain onnistunut livahtamaan aitauksen lävitse syömään näitä... Toivottavasti jänikset eivät syö koko satoa (tänäkin vuonna) :(

Tilaa KG-lehti 

Neljä numeroa kuntoilijan ja laihduttajan hyvänolonlehteä ja kaupan päälle valitsemasi tilaajalahja.

Sunnuntain juhlaillallinen

Tämän viikon herkuttelut kruunasi tämän päivän jänispaisti, joka tarjoiltiin kanttarellimuhennoksen, perunoiden, porkkanoiden ja salaaatin kera. Harvinaisia herkkuja oli siis tarjolla. Suorastaan juhlaillallinen.

Entistä juhlallisemmaksi aterian tekee se, että ainesosat olivat suurimmaksi osaksi itse hankittuja. Omavaraisuutta. Kanttarellit oli eilen itse metsästä haettuja, perunat ja porkkanat tänä aamuna pellosta nyhdettyjä. Salaatin tomaatit ja kurkut äidin omasta kasvihuoneesta ja jänis tutun metsästämä. Mieluummin syön itse metsästettyä ja vapaana luonnossa elänyttä eläintä, kuin (teho)tuotettua lihaa.

Seuraavana vuorossa onkin sitten tunnustuksia elämäntapamuutoksen tiimoilta. Myönnetään, että tämä viikko meni suorastaan reisille ruokailujen suhteen. Karkkia tuli syötyä turhan paljon... Mutta muuten ruokailut olivat järkeviä. Mutta siis ne karkit, eivät ne kuulu sellaisissa määrissä laihduttajan ruokavalioon. Eivät ne karkit kuulu sellaisissa määrin kenenkään ruokavalioon.

Huomenna on pakko ryhdistäytyä ja palata normaaliin ruokavalioon. Tämä on lupaus.

Motivaatiopula

Kesä onkin mennyt liian hyvin liikuntojen ja ruokailuiden suhteen, joten ilmeisesti ns. arkeen palaaminen aiheutti motivaatiopulan. Oma elämäni ei ole muuttunut tällä viikolla mitenkään, joten arkeen palaaminen on lähinnä henkinen olotila. Maanantaista lähtien on ollut hyvin arkinen tunnelma ja itsestäkin on tuntunut kuin olisi todellakin palannut arkeen. Omituista, koska oma arkeni on ollut koko viime talven, kevään ja kesän ihan tätä samaa. Ehkä vain tylsistyin.

Joka tapauksessa olo on ollut stressaantunut ja ruokavaliosta on tullut poikettua karkkien muodossa. Hyi minua! Mikä surullisinta, ne karkit on maistunut aivan ällö imelille ja pahoille. Niistä on tullut vain huono olo. Ja silti.

Tänään aloitin kuitenkin aamuni puurolla (niin kuin joka päivä tälläkin viikolla) ja päätin syödä tänään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (kuten joka aamu tälläkin viikolla). Lounaaksi teen kaalikeittoa, välipalaksi rahkaa ja päivällisellä nautin risottoa. Illalla menen salille ja sen jälkeen syön iltapalan.

Nyt kun suunnitelma on kirjattu, siitä täytyy myös pitää kiinni. Vaa'alle en ole maanantain jälkeen uskaltanut nousta, mutta huomenna sekin on vain tehtävä.

Pari kuppia kahvia vielä lisää ja sitten ehkä teen jotain järkevää...

Löysin kopiokoneen viereltä. Jotenkin kuvasti hyvin myös omaa fiilistä sillä hetkellä. Ja oikeastaan kuvastaa koko viikkoani.

Tylsät sateiset päivät

Sade – mikä ihana tekosyy. Olla sisällä, olla tekemättä mitään, lukea vain kirjaa ja juoda teetä, nauttia sateen ropinasta ja rentoutua. Tätä minun elämäni on lähinnä ollut nyt pari päivää. Tietysti olen yrittänyt opetella käyttämään uutta kameraanikin ja olen nähnyt ystäviäni, leikkauttanut hiukseni sekä hoitanut kouluhommia. Niin ja kävinhän minä työhaastattelussakin hyvin seurauksin. Sain töitä opintojeni ohelle, jee!

En tiedä mitä enää kirjottaisin, joten katsokaa kuvia, joita olen harjoitusmielessä ottanut :)

Viikkokuulumiset

Elokuun tiristystä on takana puolitoista viikkoa. Viime viikko oli hieman haastava sairastelun vuoksi, mutta kaikesta selviää kun niin päättää. Tarkka ruokavaliokin tuotti tuloksia, vaikka liikunnat jäivät kaikki kevyen puolelle.

Viikon pudotus on 1,2 kg ja aamun paino täten tasan 75 kg! Tämänhän tarkoittaa alkuperäisten tavoitteista palkitsemisten mukaan kasvohoitoa tai hierontaa. Taidan kuitenkin muuttaa sen hiusten leikkuuseen, koska nämä hiukset ovat kamalat ja lähipiiri on ehdotellut hiusten leikkuu ajanvaraamista jo pari kuukautta. Minä vain olen yrittänyt pitää kiinni näistä itselleni asettamista tavoitteista, joiden perusteella näitä luxus juttuja itselleni myönnän.

Viikon liikunnat:

ti: kävely 30 min

ke: kävely 45 min

to: kävely 60 min

pe: pyöräily 15 + 15 min + kuntosali 50 min

su: kuntosali 50 min + kävely 30 min

Lisäksi kaikenlaista muuta arki aktiivisuutta, merkitsen vain ne liikunnat, jotka nostavat sykettä hieman reippaaminen sekä jotka on tehty liikunta tarkoituksella.

Nuha selätetty, lisää treeniä

Alkuviikko meni sairastelun merkeissä ja nuhaa vastaan taistellessa. Kuume ei onneksi noussut koko aikana, vaikka välillä olikin todella voimaton olo. Eilen oli jo niin terve olo, että kävin tekemässä selkä-hauistreenin.

Paino on kuitenkin jostain syystä jumittunut, vaikka olen tarkkaillut syömisiäni. Toivotaan, että sekin lähtee nyt alaspäin samalla kun nuha katoaa ja pääsen taas treenaamaan.

Tänään vuorossa on jalkapäivä. Virallisesti jalkapäivä aloittaisi oman kolmijakoiseni, mutta sairastelun vuoksi en uskaltanut eilen aloittaa tällä kaikista rankimmalla treenillä. Lisäksi polven kanssa on taas harvinaisen paljon ongelmia ja kipuja...

Julkaisen vihdonkin ensimmäiset hauikset pullistelu kuvat. Ehkä siellä läskin alla jotain on...

P.S. Huomenna saan ostamani uuden mikrojärjestelmäkameran samalla kun mies tulee kotiin työreissultaan. En malta odottaa. Lähinnä sitä kameraa, vaikka onhan sitä miestäkin jo vähän ikävä.

Vähän kuin jouluna – eli paljon paketteja

Hih, meille on tällä viikolla putkahdellut paketteja ihan hirmuisesti. Oon vähän shoppaillu siis... Hups! Toissa päivänä kissa sai oman pakettinsa, eilen postissa tuli LivBox ja tänään kävin hakemassa Fitnessgurulta tilaamani paketin.

Fitnessgurun paketin piti tulla lähimpään matkahuollon noutopisteeseen, mutta yllättäen (eli taas kerran) paketti oli omasta näkökulmastani kauimmassa mahdollisessa noutopisteessä. Lähimpään pisteeseen olisi 40 m, seuraavaksi lähimpään 500 m ja tähän josta paketin noudin oli 1,8 km. Nooh, ehkä fitnessgurun pakettia noutava voi hieman urheilla samalla... Ja kastua vesisateessa :D

Pakettikin kastui matkalla

Nyt on protskuu ja makuja testiin. Ja ihanat shakerit.

Mä niin rakastan kaikkee vihreetä! Tää on ihana.

Elsi-kissan paketti olikin sitten jo hieman isompi tapaus. 15 kg kuivaruokaa, leluja, herkkuja ja märkäruokaa. Onneksi tämä paketti tuotiin kotiovelle saakka, joten ei tarvinnut pyörällä noutaa kyseistä pakettia.

Yleensä se paras lelu kissan mielestä on tyhjä pahvilaatikko, joten täydet laatikot ei meidän neitiä kiinnosta.

Ruokaa ja leluja ja herkkuja. Kissan unelmaboksi.

Jaahans, ja mitähän täältä paketista löytyy? Jotain minulle kenties... hyvä tuoksu ainakin.

Kameran hankinta edessä

Olen lopen kyllästynyt kuvaamaan jatkuvasti puhelimellani, joten edessä on kameran hankinta. Mutta mitä, mistä, miksi, millainen, mikä se on jne? Olen siis aivan pyörryksissä tämän kameran valinnan kanssa. Varsinkin kun täytyy ottaa huomioon opiskelijaystävällinen hinta. Huoh.

Jos jollain on siis paljon (tai yhtään mitään) kokemusta kameroista, niin saa vinkkailla ja neuvoa.

Tässä kuitenkin vielä aina niin ihanalla iPhonella otettuja kuvia päivällisestä ja iltapalasta.

Kookosletut

Jos pidät kookoksesta ja letuista niin tässä voi olla täydellinen herkku myös sinulle. Oman kieleni tämä resepti vei kerta heitolla. Olin hyvin epäilevä kookoksen sopivuudesta lettuihin, mutta voi kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Suosittelen testaamaan näitä!

Kookosletut 
n. 8 kpl
50 g kookosjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
3 kananmunan valkuaista
1 dl vettä
2 tl hunajaa
(makeutusainetta)
1 tl kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Makeutusainetta lisäämällä saat lisää makeutta. Anna taikinan vetäytyä vähintään 15 min. Sekoita vielä kerran. Paista n. ruokalusikallinen taikinaa paistinpannulla. Hyvä pannu ei tarvitse edes rasvaa.

Tarjoile marjojen, hillon, jugurtin tai rahkan kanssa. Sopii hyvin sekä herkutteluun että vaikka aamupalaksi.

Ravintoarvot/ 1 lettu
42 kcal
1,5 g rasvaa
3,6 g proteiinia

Miksi bloggaan?

Blogilistan mukaan laihdutukseen viittaavia blogeja on 1797. Laihdutusblogeja puolestaan on 617. Fitnekseen viitataan 344 blogissa. Kuntosali liitetään 561 blogiin. Jo pelkkä laihdutukseen viittaavien blogien määrä huimaa päätä. Kuinka moni näistä blogeista on aktiivisia?

Joidenkin tutkimusten mukaan nainen laihduttaa yli 30 vuotta elämästään. Ei siis ihme, että laihdutus liittyy niin moneen blogiin. Laihdutuksen voisi kai nähdä kiinteäksi osaksi naisen elämää.

Itse aloitin tämän blogin pitämisen siinä toivossa, että se kannustaa minua parempiin ja pysyvämpiin tuloksiin. Ennen blogini aloittamista, en tiennyt bloggaamisesta yhtään mitään. En tiennyt blogilistasta enkä ollut seurannut yhtäkään blogia. Koko blogimaailma oli minulle täysin vieras.

Kun aloitin tämän blogin lokakuussa 2012 kamppailin kilpirauhasongelmien kanssa. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt missä vika oli, mutta vaikka kuinka laihdutin ei tuloksia vain tullut. Laihtusblogin aloitus ei varsinaisesti alkanut mitenkään hyvin. Innostuin kuitenkin blogini kautta blogimaailmasta ja aloin pitämään joulublogia, joka veikin marras-joulukuussa kaiken huomion.


Tällä hetkellä kirjoita blogia, koska minä suorastaan rakastan tätä. On ihana jakaa omia ajatuksia, omia onnistumisia sekä välillä niitä epäonnistumisiakin. Luen myös hyvin paljon erilaisia blogeja, koska niistä saa itselleen paljon inspiraatiota ja motivaatiota. Itsekin haluaisin toimia inspiraation lähteenä ja motivoida lukijoita kohti omia tavoitteitaan.

Minulle onkin kertynyt jo ihania lukijoita, kiitos teille! Te motivoitte minua jo pelkästään käymällä blogissani.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää miksi sinä luet blogeja?

Fritata muffinsit

Fritata muffinit testissä. Nämä ovat siis munakkaita, joissa on kasviksia ja hieman lihaa. Tuoksu ainakin oli jo valmistusvaiheessa hurmaava. Nämä olivat myös erittäin maukkaita, mutta vaikeita syödä, koska tein ne aivan liian pienissä vuuissa. Silikonivuoka voisi olla paras tähän tarkoitukseen.

Fritata muffinsit
2 kananmunaa
1/4 paprikaa
1 sipuli
50 g purjoa
30 g kesäkurpitsaa
1 rkl rasvatonta maitoa (tai ei mitään)
3 viipaletta kinkkua
suolaa ja pippuria

Paloittele kasvikset. Vatkaa munat, maito ja mausteet. Lisää kasvikset ja sekoita. Nostele seos muffinsivuokiin. Suosittelen isoja vuokia. Paista n. 30 min 180 asteessa.

Kesänuha

Vihdoinkin joudun myöntämään, että minäkin sain kesänuhan. Tuntuu olevan hyvin yleinen vitsaus tämä nuha tällä hetkellä, ainakin somen perusteella.

Koko edellisen viikon nuha ilmoitteli tulostaan kurkkukivun muodossa, mutta en antanut sen häiritä treenaamista tai muutakaan elämää. Perjantaina alkoi nenäkin jo vähän vuotamaan, mutta en vieläkään halunnut myöntää tulevani kipeäksi. Lauantai-illan perinteeksi muodostunut treeni jopa paransi oloani ja nuha unohtui. Hetkeksi. Sunnuntaina oli jo hiema kipeä olokin.

Eilen eli maanantaina oli tarkoitus lähteä salille treenaamaan illasta. En millään olisi halunnut myöntää itselleni, että olen sen verta kipeä, ettei treenaamisessa ole mitään järkeä. Olen oppinut kantapään kautta ettei treenaaminen kipeänä ole järkevää. Useampi vuosi sitten en malttanut pysyä salilta pois, vaan palasin sinne heti kun pahimmat flunssan oireet olivat helpottaneet, jonka seurauksena sainkin keuhkokuumeen ja useamman viikon lisää sairastelua.

Seuraavaksi lähden taistelemaan flunssaani vastaan seuraavanlaisilla tavaroilla ja aineksilla. Mustaherukkamehut unohtui äidin pakastimeen, joten ne saa odottaa talven flunssia. Hunajakin näyttää olevan todella lopussa, joten sitäkin kai hankittava hieman lisää...

Flunssan karkottajat: nenäkannu, c-vitamiinia, flunssalääkettä, hunajaa ja tyrniä. Kuvasta puuttuu vain herukkamehu.

Tyrnit ovat aivan mielettömiä terveyspommeja. Ärhäköitä pieniä marjoja, jotka maistuvat yhtä aikaa hieman pahalle, mutta myös mielettömän hyvälle. Smootheihinkin näitä jo kerkesin kokeilla, mutta en suosittele siementen vuoksi. Kirjoitin tyrneistä tähän blogiini lähes vuosi sitten. Tekstin löydät täältä.

Tyrniä

Tein äsken ensimmäisen tilaukseni Fitnessgurulle. Tilasin lähinnä vain proteiinia ja shakereita, vaikka kaikenlaista muutakin mielenkiintoista ja kivaa olisi ollut tarjolla. Fitnessgurun proteiinien valikoimissa on todella mielenkiintoisia makuja kuten esimerkiksi mangoa ja kiiwi-jogurttia. Heiltä saa tilattua 30 g näyteannoksia näistä mauista, joten tilasin kaikkia saatavilla olevia. Pakko päästä maistamaan noin erikoisia makuja.

Onko blogin lukijoissa Fitnessgurun tuotteisiin tutustuneita? Oletko ollut tyytyväinen?