Elokuun tiristyksen ensimmäinen virallinen punnitus ja viikon liikunnat

Puolisen viikkoa takana elokuun tiristelyä ja saman verran takana myös heinäkuun kiristelyä. Näiden muodostamasta kokonaisuudesta saakin sopivasti hyvän menneen viikon, jonka tuloksia on jopa ilo itsekin katsella.

Tämän aamun paino oli 76,2 kg eli viikon pudotus on 1,3 kg. Kokonaisuudessaan olen karistanut itsestäni tähän mennessä 19,1 kg.

Tätä tulosta joudun jopa itsekin jo ihmettelemään, koska nälkää en ole nähnyt ja olen syönyt ihan oikeata ruokaa. Ja torstaina söin jopa karkkia ja sipsiä ihan reilulla kädellä! Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.

Viikon liikunnat:

ma: kuntosali 67 min + pyöräily 15 min

ti: kävely 45 min

to:kuntosali 60 min + pyöräily 15 min + kävely 40 min

pe: pyöräily 20 min + kävely 90 min

la: kuntosali 60 min + pyöräily 35 min

su: matonpesu 60 min

Lisäksi kaikenlaista muuta arki aktiivisuutta, merkitsen vain ne liikunnat, jotka nostavat sykettä hieman reippaaminen sekä jotka on tehty liikunta tarkoituksella.

Mitat ja vertailu 1.4.2013 tilanteeseen

Vyötärö: 79 cm (-8 cm)

Lantio: 98 cm (-9 cm)

Reisi: 59 cm (-4 cm)

Hauis: 32 cm (+2 cm) 

Aurinkoinen touhupäivä

Oi ihanuus kuinka kaunis ja lämmin päivä tänään onkaan ollut. Tuossa auringonpaisteessa oli ilo touhuta. Eilisen salitreenin jälkeen autoilin vanhempieni luokse yöksi.  Aamusta lähdin äitini kanssa mattopyykille, joten nyt on matot puhtaana.

Olen kotoisin lähestulkoon maalta, pienestä taajamasta, ja kaipaan kaupungin hälystä useinkin rauhallisemmille seuduille. Kaipaan omakotitalon rauhaa ja omaa pihaa. Omassa pihassa on kuitenkin niin paljon mukavempi ottaa aurinkoa kuin kaupunkien puistoissa tai rannoilla. Lisäksi omassa pihassa on kaikenlaista touhuttavaa jatkuvasti, jota puolestaan ei kerrostalossa oikein ole. Minä olen tuonut osan omakotitalon pihaa itselleni kaupunkiin viljelypalstan muodossa, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama asia. Onneksi minulla ei ole kuin 30 minuutin ajomatka vanhempieni luokse, joten pääsen helposti nauttimaan rauhasta.

Matonpesun jälkeen siivottiin kanttarelleja (nam nam!) ja mustikoita (super nam nam!). Ja tietysti nautittiin hyvästä ruuasta: kanaa, kanttarellikastiketta, perunoita ja salaattia.

 Että sellainen sunnuntai. Aurinkoa tuli otettua samalla kun pesi mattoja ja siivosi mustikoita, joten ei mennyt aurinko kelitkään hukkaan. Lisää rusketusta kiitos. Toivottavasti nämä eivät olleet viimeiset kesäkelit vaan kesästä saisi nauttia vielä loppukuunkin.

Ruokaa omalta viljelypalstalta

Tein tänään ruokaa oman viljelypalstan antimista. On suorastaan nautinto syödä ruokaa, jonka on itse kasvattanut, hakenut pellosta ja valmistanut.

Viljelypalstalle ei ole kotoa kuin n. 1 km matka, joten se sujuu hyvin nopeasti pyöräillen. Pellon laidassa on hyvä säilyttää pyörää sillä aikaa kun itse häärii palstallaan.

Pyöräni mun..

Porkkanaa ja palsternakkaa on tulossa oikein reippaasti, ensimmäiset porkkanat otinkin jo tänään käyttöön. Sipulit alkavoivat olemaan kasvamisensa loppupäässä, joten niistäkin isompia otin käyttöön.

Porkkanoita rivissä

Kesäkurpitsakin vielä kovasti yrittää kasvaa vaikka aluksi näytti ettei näistä mitään tulisikaan. Kesäkurpitsa on yksi lemppari kasvikseni, koska siitä saa tehtyä todella helposti todella maukasta ruokaa. Nam nam. Kohta näitäkin saa (ainakin kaksi) omasta pellosta.

Kesäkurpitsan alkuja

Pieniä varsisellereitä kiihdyttämään aineenvaihduntaa. Toivottavasti sellerit vielä kasvaisivat, koska nyt ne ovat vielä hieman turhan pikkuisia.

Kun kaikki tarvittavat kasvikset oli pellon uumenista kaivettu pussiin oli kotimatkan aika. Mä niin rakastan tuota alla olevaa näkyä. Omasta mielestäni tuo asuinalue näyttää niin viihtyisälle ja kauniille aina. Eipä siis mikään ihme, että olen viihtynyt alueen asukkaana jo lähes 7 vuotta.

Uusia perunoita tillillä seuranaan punajuurista, sipuleista, porkkanoista ja varsiselleristä tehty paistos. Kasvikset on paistettu pienessä tilkassa öljyä ja maustettu suolalla, rakuunalla ja hunajalla. Suorastaan taivaallinen ruoka! Mulle tuli nyt taas nälkä, kun tätä kuvaa katselin...

Lopuksi vielä silpoin tillit pakastimeen. Siinä oli aikamoinen homma, mutta eipähän tarvitse talvella harmitella, ettei tullut laitettua tilliä pakastimeen. 

Huomisiin ruokiin jäi vielä aineksia ihan mukavasti. Saa nähdä mitä noista huomenna keksii. Näiden lisäksi perunoita jäi oikein mukavasti vielä odottamaan seuraavia ruokia. Oman maan perunat ovat niin ihania, kun niissä on niin ohuet kuoret ja paljon makua.

Blogin uusi ulkoasu

Elokuun tiristelyn kunniaksi blogini ulkoasu hieman päivittyi. Yllätin itseni osaamalla tehdä itse jopa bannerin. Kaikkea sitä osaakin jos vaan tarpeeksi haluaa. Toin blogiin myös lisää vaaleutta, joka toivottavasti tuo raikkaamman ja selkeämmän tunnelman. Mitäs mieltä olette? Onnistuiko muutos?

Elokuun tiristys

Heinäkuu vierähti kiristelyn merkeissä, joten elokuussa on vuorossa tiristelyä. Läski tirisee ja tämä nainen pienenee.

Elokuun tiristelyn tavoitteeksi asetan 4 kg painonpudotuksen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että syyskuun ensimmäisenä päivänä painan 72,9 kg. Tulisin siis syyskuun alussa olemaan lähes alimmissa painoluvuissa, missä olen ollut koko aikuisikänäni. Aivan mahtavaa!

Nyt kova tsemppi päälle ja tavoitteita kohti.

Elokuun tiristelyn perusperiaatteena pysyy edelleen rentous ja helppous:

1. Nälkää ei nähdä
2. Aerobista liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
3. Kuntosalitreeni 3 kertaa viikossa
4. On ihan sama noudattaako vähähiilarista ruokavaliota, painonvartijoita, kiloklubia, kalorien laskentaa... Tärkeintä on, että kulutus on kalorien saantia suurempaa.
5. Herkut eivät ole kokonaan kiellettyjä
6. Ruuan tulee olla maukasta
7. Ruuan tulee olla vaihtelevaa eli uusia reseptejä kehiin
8. Edistymistä mitataan puntarilla ja mittanauhalla sekä valokuvin.
9. Enemmän kasviksia, enemmän marjoja
10. Ilon kautta!

4,5 viikon kiristelyn tulokset

Heinäkuu meni menojaan ja kiristely päättyi eiliseen (ei se kuitenkaan tarkoita, että mikään olisi kuitenkaan loppu). Nyt on tilinpäätöksen aika.

Lähtötilanteessa heinäkuun alussa puntari näytti lukemaa 80,8 kg.
Tämän aamun lukema on 76,9 kg. Painoa putosi siis heinäkuun aikana 3,9 kg.

Tavoitteeseen, eli 4,5 kg pudotukseen, ei ihan päästy. Miksi? No, selittelyjä aina löytyisi, mutta tokaistaan vain, että liikaa herkkuja ja vapaata syömistä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa elokuu samaa rataa.

Lähes 4 kg pudotus näkyy jo kropassakin. Tai ainakin oma silmä erottaa jo pientä muutosta parempaan suuntaan. Jokainen tehköön omat päättelynsä itse kuvista.
                     
                          1.7.2013 80,8 kg                                                                                   1.8.2013 76,9 kg

                                                

                

Laihtuminen vaatii kovaa työtä

Helsingin Sanomat eivät ole "minun lehteni", eli sitä ei juurikaan tule luettua. Tästä johtuen eteeni osui vasta nyt, lähes kuukausi julkaisun jälkeen, artikkeli Ylipainoisena pysyminen on kovaa työtä. Todella mielenkiintoinen artikkeli, mutta monesta asiasta olen silti näiden tutkijoiden kanssa eri mieltä.

"Jos sinulla on viisi kiloa ylimääräistä, joudut heinäkuussa syömään muun ruuan lisäksi 22 grillimakkaraa vain pitääksesi läskisi tyytyväisinä. Jos syöt yhdenkin vähemmän, alat laihtua." -HS

 Hurja väite mielestäni. Se herättää ajattelemaan. Jos haluan pysyä nyt tämän painoisena eli n. 11 kg ylipainoisena, niin paljonko minun pitäisi syödä lisää verrattuna tähän nykyiseen ruokavaliooni, jotta en lihoisi, mutta en laihtuisikaan? Oman kokemukseni mukaan siihen riittäänee vain 10 grillimakkaraa kuukaudessa (ottaen huomioon, ettei puhuta mistään kevyt nakeista sun muista). Ja ehkä hieman karkkia tai pari jäätelöä. Alkaisinko laihtua, jos jättäisin näistä yhdenkin pois? Tuskinpa... Mutta varmasti alkaisin lihoa, jos lisäisin nykyiseen ruokavaliooni yhdenkin makkaran. Mutta tuo lihominen olisi hyvin tilapäistä, joka vain hidastaisi kuukauden mittakaavassa tarkkailtavaa laihtumistani.


Kun asioita tarkastelee kuukauden mittakaavassa, pienet asiat eivät vaikuta kovinkaan isoilta asioilta. Pari-kolme ylimääräsistä makkaraa viikossa kuulostaa niin vähäiseltä, mutta kuukaudessa se tekee 8-12 makkaraa. Ja jos tämän lisäksi on vielä esimerkiksi juonut jokaisen makkaran kanssa yhden oluen, niin huh!

Ei, ylipainoisena pysyminen ei ole kovaa työtä, se on valtavan helppoa ja tapahtuu aivan huomaamatta!

"Yksi painokilo on noin 28 hillomunkkia tai grillimakkaraa. Jos syö heinäkuun ajan joka päivä muun ruuan päälle yhden ylimääräisen munkin tai makkaran, lihoo loman loppuun mennessä kilon. Tällä menolla ihminen saa vähitellen kerätyksi itselleen sen 15 kilon ylipainon, ei kuitenkaan enempää, sillä siinä vaiheessa ihmisen energiankulutus on kasvanut tarpeeksi polttamaan herkuista saadut kalorit" -HS

Teoriassa varmastikin asia on näin. Munkki, makkara, olut tai jäätelö, samapa tuo, mutta ylimääräisiä kaloreita tulee nopeasti. Entä jos syönkin päiväkahvilla ylimääräisen munkin, päivällisen jälkeen nautiskelen jäätelön (koska onhan nyt kesä) ja iltapalalla leivän kaverina oluen ja makkaran. Ja kaiken tämän ylimääräisen syön joka päivä. Ihan varmasti painoa kertyy ja paljon. Jos yllä olevan teorian mukaan yhden munkin lisäyksellä lihoo 1 kg loman aikana, niin tällä minun mallillani lihoo varmastikin sen 4-5 kg.

Eikö olekin helppoa?

""Lihavuus on voitettavissa ilman nälkää. Riittää, kun vaihtaa muutaman vakioruokansa kevyempään, esimerkiksi kevytmaidon rasvattomaan maitoon sekä lisää vihannesten ja kasvisten syöntiä. Kammoksun ihmedieettejä ja elämäntaparemontteja", Mustajoki sanoo." -HS

Kumpa tuo laihduttaminen olisikin noin helppoa. Entä jos on koko elämänsä syönyt jo muutenkin rasvatonta maitoa, rasvatonta mitä vain sekä välttänyt sokeria, ja syö paljon kasviksia, mutta silti on lihava ja lihoo? Siihen loppuu se helppous. Jos elimistön aineenvaihdunta esimerkiksi on sen verran sekaisin, että 1500 kcal on liikaa?

Terveellä ihmisellä lihavuus varmastikin on voitettavissa ilman nälkää. Jos puolestaan elimistön aineenvaihdunnan kanssa esimerkisi on ongelmia, laihtuminen onkin jo huomatavasti haasteellisempaa, mutta ei tietenkään mahdotonta.

Miksi elämäntaparemontti on niin kamala asia? Eikö se ole hienoa, jos ihminen ottaa nimenomaan itseään niskasta kiinni ja muuttaa elämäntapojaan.

Tuskin koskaan laihtuminen on kiinni pelkästä rasvattomaan maitoon siirtymisestä. Laihdutuksen tueksi tarvitaan liikuntaa. Täytyy opetella eroon herkuista, täytyy opetella syömään ja tekemään ruokaa kasviksista ja vihanneksista. Täytyy keskittyä terveellisyyteen. Täytyy ottaa monesta ravitsemukseen liittyvästä asiasta selvää. Joku joutuu ehkä opetella jopa tekemään ruokaa! Täytyy tiedostaa omien vakioruokiensa kompastuskivet. Helpot ravintolaruokailut saavat jäädä. Täytyy opetella mahdollisesti täysin uusi tapa elää. Ei se ole helppoa.

Ei ole helppoa kieltäytyä jatkuvasti joka päivä tarjolla olevista herkuista. Se vaatii sisua ja päättäväisyyttä.

Jos sata vuotta sitten tavallisen maalaismiehen ravinto sisälsi päivässä 3 970 ja naisen 2 723 kaloria (lähde HS), niin eipä ole ihme, että nykypäivänä on haasteellista laihduttaa. Tuolloin elämä oli fyysisesti rasittavaa, jonka vuoksi kaloreita kului huomaamatta. Pyrkiikö ihminen edelleen tiedostamatta syömään tuollaisen määrän kaloreita päivässä? Jos näin olisi, ei ole ihmekään jos laihduttaminen vaatii kovaa työtä; siinähän joutuu taistelemaan luontoa vastaan.

Lihominen on helppoa. Laihduttaminen puolestaan on haasteellista, muttei mahdotonta. Helppoa laihduttaminen tuskin koskaan on.

Laihtuminen vaatii paljon kovempaa työtä kuin lihominen.