Laihtuminen vaatii kovaa työtä

Helsingin Sanomat eivät ole "minun lehteni", eli sitä ei juurikaan tule luettua. Tästä johtuen eteeni osui vasta nyt, lähes kuukausi julkaisun jälkeen, artikkeli Ylipainoisena pysyminen on kovaa työtä. Todella mielenkiintoinen artikkeli, mutta monesta asiasta olen silti näiden tutkijoiden kanssa eri mieltä.

"Jos sinulla on viisi kiloa ylimääräistä, joudut heinäkuussa syömään muun ruuan lisäksi 22 grillimakkaraa vain pitääksesi läskisi tyytyväisinä. Jos syöt yhdenkin vähemmän, alat laihtua." -HS

 Hurja väite mielestäni. Se herättää ajattelemaan. Jos haluan pysyä nyt tämän painoisena eli n. 11 kg ylipainoisena, niin paljonko minun pitäisi syödä lisää verrattuna tähän nykyiseen ruokavaliooni, jotta en lihoisi, mutta en laihtuisikaan? Oman kokemukseni mukaan siihen riittäänee vain 10 grillimakkaraa kuukaudessa (ottaen huomioon, ettei puhuta mistään kevyt nakeista sun muista). Ja ehkä hieman karkkia tai pari jäätelöä. Alkaisinko laihtua, jos jättäisin näistä yhdenkin pois? Tuskinpa... Mutta varmasti alkaisin lihoa, jos lisäisin nykyiseen ruokavaliooni yhdenkin makkaran. Mutta tuo lihominen olisi hyvin tilapäistä, joka vain hidastaisi kuukauden mittakaavassa tarkkailtavaa laihtumistani.


Kun asioita tarkastelee kuukauden mittakaavassa, pienet asiat eivät vaikuta kovinkaan isoilta asioilta. Pari-kolme ylimääräsistä makkaraa viikossa kuulostaa niin vähäiseltä, mutta kuukaudessa se tekee 8-12 makkaraa. Ja jos tämän lisäksi on vielä esimerkiksi juonut jokaisen makkaran kanssa yhden oluen, niin huh!

Ei, ylipainoisena pysyminen ei ole kovaa työtä, se on valtavan helppoa ja tapahtuu aivan huomaamatta!

"Yksi painokilo on noin 28 hillomunkkia tai grillimakkaraa. Jos syö heinäkuun ajan joka päivä muun ruuan päälle yhden ylimääräisen munkin tai makkaran, lihoo loman loppuun mennessä kilon. Tällä menolla ihminen saa vähitellen kerätyksi itselleen sen 15 kilon ylipainon, ei kuitenkaan enempää, sillä siinä vaiheessa ihmisen energiankulutus on kasvanut tarpeeksi polttamaan herkuista saadut kalorit" -HS

Teoriassa varmastikin asia on näin. Munkki, makkara, olut tai jäätelö, samapa tuo, mutta ylimääräisiä kaloreita tulee nopeasti. Entä jos syönkin päiväkahvilla ylimääräisen munkin, päivällisen jälkeen nautiskelen jäätelön (koska onhan nyt kesä) ja iltapalalla leivän kaverina oluen ja makkaran. Ja kaiken tämän ylimääräisen syön joka päivä. Ihan varmasti painoa kertyy ja paljon. Jos yllä olevan teorian mukaan yhden munkin lisäyksellä lihoo 1 kg loman aikana, niin tällä minun mallillani lihoo varmastikin sen 4-5 kg.

Eikö olekin helppoa?

""Lihavuus on voitettavissa ilman nälkää. Riittää, kun vaihtaa muutaman vakioruokansa kevyempään, esimerkiksi kevytmaidon rasvattomaan maitoon sekä lisää vihannesten ja kasvisten syöntiä. Kammoksun ihmedieettejä ja elämäntaparemontteja", Mustajoki sanoo." -HS

Kumpa tuo laihduttaminen olisikin noin helppoa. Entä jos on koko elämänsä syönyt jo muutenkin rasvatonta maitoa, rasvatonta mitä vain sekä välttänyt sokeria, ja syö paljon kasviksia, mutta silti on lihava ja lihoo? Siihen loppuu se helppous. Jos elimistön aineenvaihdunta esimerkiksi on sen verran sekaisin, että 1500 kcal on liikaa?

Terveellä ihmisellä lihavuus varmastikin on voitettavissa ilman nälkää. Jos puolestaan elimistön aineenvaihdunnan kanssa esimerkisi on ongelmia, laihtuminen onkin jo huomatavasti haasteellisempaa, mutta ei tietenkään mahdotonta.

Miksi elämäntaparemontti on niin kamala asia? Eikö se ole hienoa, jos ihminen ottaa nimenomaan itseään niskasta kiinni ja muuttaa elämäntapojaan.

Tuskin koskaan laihtuminen on kiinni pelkästä rasvattomaan maitoon siirtymisestä. Laihdutuksen tueksi tarvitaan liikuntaa. Täytyy opetella eroon herkuista, täytyy opetella syömään ja tekemään ruokaa kasviksista ja vihanneksista. Täytyy keskittyä terveellisyyteen. Täytyy ottaa monesta ravitsemukseen liittyvästä asiasta selvää. Joku joutuu ehkä opetella jopa tekemään ruokaa! Täytyy tiedostaa omien vakioruokiensa kompastuskivet. Helpot ravintolaruokailut saavat jäädä. Täytyy opetella mahdollisesti täysin uusi tapa elää. Ei se ole helppoa.

Ei ole helppoa kieltäytyä jatkuvasti joka päivä tarjolla olevista herkuista. Se vaatii sisua ja päättäväisyyttä.

Jos sata vuotta sitten tavallisen maalaismiehen ravinto sisälsi päivässä 3 970 ja naisen 2 723 kaloria (lähde HS), niin eipä ole ihme, että nykypäivänä on haasteellista laihduttaa. Tuolloin elämä oli fyysisesti rasittavaa, jonka vuoksi kaloreita kului huomaamatta. Pyrkiikö ihminen edelleen tiedostamatta syömään tuollaisen määrän kaloreita päivässä? Jos näin olisi, ei ole ihmekään jos laihduttaminen vaatii kovaa työtä; siinähän joutuu taistelemaan luontoa vastaan.

Lihominen on helppoa. Laihduttaminen puolestaan on haasteellista, muttei mahdotonta. Helppoa laihduttaminen tuskin koskaan on.

Laihtuminen vaatii paljon kovempaa työtä kuin lihominen.