Viikonloppu pyöränselästä

Lauantai-illan ohjelmaan kuului pyöräretki lapsuuden maisemissani. Lehmiä, luontoa ja huonoa asfalttia, sitähän se lähinnä oli. Lisäksi peppu puutui lainapyörän satulassa ja omaa hybridiä tuli ikävä. Pitäisi kai joskus ottaa se oma polkupyörä maalle mukaan.

Tämä ja eilinen meni lähinnä ukkosen odottamisessa, mutta vieläkään en ole nähnyt yhtään salamaa. Näin siis Keski-Suomessa. Jospa vielä tänä iltana... pientä murinaa jo kuuluu kauempaa, mutta sehän ei takaa vielä mitään.

Pyöräretki teki erittäin hyvää ja reidet ovat olleet hieman arat tämän päivän. Oman lisänsä reisien jumiutumiseen toi varmasti perjantai-illan salitreeni. Viikonlopputreenit ovat ehdottomasti minun juttuni, koska silloin salilla ja urheilureiteillä saa olla rauhassa.

Tänä iltana tehdään kuitenkin itse pizzaa, nam nam!! Huomenna alkaa uusi kuukausi ja tarkempi ruokavalio. Tämä kulunut kuukausi on lähinnä ollut tasapainoilua eli paino ei ole laskenut, mutta ei myöskään noussutkaan. Olen siis tyytyväinen. Hitaasti, mutta varmasti kohti tavoitetta.

Puhelinmyyjät

Vaihdoin useampi kuukausi sitten puhelimeni ja sen myötä olen "joutunut" vastaamaan jokaiseen puheluun mitä minulle tulee. Aiemmassa puhelimessani toimi ihana ohjelma nimeltään Fonecta Caller, joka haki soittajan tiedot automaattisesti puhelun saapuessa. Oli helpottavaa tietää jo vastatessa kuka soittaa ja puhelinmyyjille en edes vastannut. Ja jos erehdyin vastaamaan puhelinmyyjän soittoon, pystyin laittamaan hänet kätevästi heti puhelun jälkeen estolistalle. Mutta uudessa puhelimessa tämä mahtava ohjelma ei enää toimikaan.

Olen kahden viimeisen kuukauden aikana kuullut samat lässytykset jo moneen kertaan.
Olen itsekin yhden päivän kokeillut puhelinmyyjänä olemista ja ei todellakaan ollut minun juttuni. Mielestäni on myyjien aliarvoimista käskeä heitä lukemaan paperilta valmista myyntipuhetta ilman, että asiakas pääsee keskeyttämään myyntipuheen.

Mikä onkaan ärsyttävämpää kuin huomata puhelinmyyjän lukevan sinulle puhelimessa mainosta. Olisi laittanut tekstin vaikka sähköpostilla tai postitse minulle, kun se on jo paperille ylöskirjoitettu. Voin lukea sen tekstin ihan itse, jos haluan ja silloin kun kerkeän.

Paperilta suoraan luettu mainospuhe kuulostaa myös aivan järkyttävälle. Pahimmillaan lukeminen ei ole sujuvaa eikä puhelinmyyjä edes itse tajua lukemaansa. Puhelinmyyjän äänestä kuulee, että hän lukee tätä tekstiä, koska hänen on käsketty lukea. Jos myyjältä kysyttäisiin, että mitä hän juuri puhui, harva varmaan edes tietäisi.

Lähinnä tästä mainostenlukutuokiosta tulee mieleen vahva takauma ala-aste ajoille, jolloin tunneilla oli tapana lukea oppikirjoja ääneen koko luokalle.

"Minulla on sinulle mahtavia uutisia. Ei, et ole nyt vielä sentään ulkomaanmatkaa voittanut, mutta minä tarjoan sinulle uudistuneen lehtemme pelkkien toimituskulujen hinnalla. Et siis maksa lehdestä yhtään mitään."
Öö, niin mutta maksaahan ne toimituskulut ja nehän tulee nimenomaan siitä lehdestä. Ja millä perusteella lehti voidaan antaa ilmaiseksi? Ja millä perusteella ne toimituskulut on 4,90e kun lehti voidaan toimittaa minulle jopa 1 eurolla?
Ulkomaanmatkan voittamiseen tai paremminkin sen voittamattomuuteen viittaaminen on jotenkin omituista. Miten ulkomaanmatkan voittaminen voi olla rinnastettavissa lehden tilaamiseen? Kuka näitä mainospuheita oikein kirjoittaa myyjille?
Entä onko kukaan ajatellut, että mitä asiakas tuumaa kun hän kuulee saman puheen jo 6. kerran muutaman kuukauden sisällä? Jos ensimmäisellä kerralla kyseinen myyntipuhe ei ole toiminut, niin luuleeko joku oikeasti, että toistamalla sama puhe useasti se alkaakin tomimaan? Voin kertoa, että ei toimi ainakaan omalla kohdallani.

"Minulla on sinulle aivan täysin veloituksetta ja ilman sitoumuksia tämä meidän tuotteen näytepaketti. Eikö laitetakin tulemaan. Sinua ei velvoiteta mihinkään ja tämä on tosiaankin täysin veloitukseton. Kyseessä on kestotilaus, mutta voit perua sen milloin tahansa ja tuotteet tulee sinulle tosiaan veloituksetta, maksat vain nämä toimituskulut."
Mielestäni tuote ei ole ilmainen, jos joudun maksamaan siitä, olkoonkin vain "toimituskulut". Lisäksi kestotilaus on mielestäni sitova ja edellyttää minulta toimia, jos en halua tuotetta jatkossa. Se siis velvoittaa minua. Jos tuote oikeasti olisi ilmainen, eikä velvoita mihinkään ja yritys sen minulle haluaa antaa, niin sen kuin lähettäisi sen postiluukkuuni ilman turhia puheluita.

"No oletko nyt aivan varma ettet halua tätä mahtavaa tuotettamme. Sinähän saat tämän täysin veloituksetta pelkkien toimituskulujen hinnalla ja kaupanpäälle on tulossa vielä ihana meikkipussi, jonka arvo on kuitenkin lähes 60 euroa."
Kyllä, olen aivan varma etten halua tuotettanne. Eikä minulla varsinkaan ole mitään tarvetta kaupanpäällisille. Miksi ylipäätään aina vedotaan näihin kaupanpäälisiin?
Monen puhelinmyyjän suussa kaupanpäällisten tärkeys ja mahtavuus on suurempi kuin itse tuotteen jota hän myy. Eikö tuotteen pitäisi olla niin hyvä, että se myy itse itseään eikä siihen tarvita muita tuotteita? Jos tarvitsen meikkilaukun, ostan meikkilaukun enkä lehteä, jonka kylkiäisenä saisin meikkilaukun, joka ei olekaan juuri sellainen kuin millaisen ostaisin, jos saisin ihan itse valita.

Kun ystävällisesti ilmoitan, että "ei kiitos, en nyt aio ostaan tai tilata mitään", saan vastaukseksi joko inttämistä tai 'haista paska' –äänensävyllä tokaistut kommentit. "Entä olisiko ollut jollekin muulle lehdelle tarvetta?" Juu ei ole. En nyt osta tai tilaa yhtään mitään. "No ei sitten. yhmp. Nii, hyvät päivän jatkot vaan sulleki, ööhm..." Tällaisen kommentin jälkeen en vamasti osta seuraavaltakaan myyjältä mitään.

Puhelusta jää ikävä tunne, kun myyjä on ensin tekopirteällä äänellä puhunut tekstiään ja kun ilmoitan ei kiitos, niin äänensävy muuttuu kerta heitolla työhönsä kettuuntuneen ihmisen valitukseksi.

Kiva kun soitit, mutta toivottavasti et soita uudelleen. Taidan hankkia telemarkkinointikiellon.

GK dieetti

Alennusmyynneistä sattui mukaan kirja glykeemisestä kuormasta eli GK:sta. Patrick Holfordin mukaan ruuan kevyt glykeeminen kuorma on onnistuneen ruokavalion avain.  GK on glykeemistä indeksiä tarkempi mittari eli tässä tapauksessa mitataan nimenomaan glykeemistä kuormaa. Holfordin ruokavalio koostuu GK:ssa sekä hiilihydraateista että proteiineista.

Ruokavalio lupaa (kuten kaikki muutkin), että syömällä GK tietoisesti näytät hyvältä, hallitset painoasi, syöt terveelisesti ja tunnet itsesi terveeksi.

En ole itse aiemmin tutustunut tähän ruokavalioon, mutta ensisilmäyksellä se näyttää ihan toimivalta. En tiedä onko eroa laskeeko kaloreita, glykeemistä kuormaa ja painonvartijoiden pisteitä. Jokaisen taustalla on kuitenkin se yksin kertainen tietämys, että laihtumista tapahtuu kun kulutus on energian saantia suurempaa.

Holfordin ruokavaliossa vehnästä on tehty mielestäni hirviö. Nykyään varmasti kaikki tietävät, että nimenomaan valkoinen vehnä ei ole paras vilja, mutta on se parempi vaihtoehto kuin sokeri. Kaikki on suhteellista.

Pikainen tutustumiseni kirjan kautta Holfordin ruokavalioon sai kiinnostukeni heräämään. Ruokavaliossa on paljon oikeaa tietoa ravitsemuksesta taustalla ja samalla kyseinen ruokavalio on lähes samanlainen kuin nykyinen ruokavalionikin. Pidän siitä, että aterialla syödään sekä hiilareita että proteiineja.

Tätä blogia voi seurata nyt myös Facebookin kautta, ei muuta kuin tykkäilemään!
https://www.facebook.com/KohtiKevyempaaArkea

Köyhä pysyy köyhänä

Keväällä tuskailin kesätöiden puuttumista. Tämän vuoksi tein rankan kesäopintosuunnitelman, joista yksi kurssi vaatii erittäin paljon. Kyseisellä kurssilla toteutetaan kesän aikana ulkopuoliselle asiakkaalle projekti heidän tarpeidensa mukaan. Itse päädyin projektin projektipäälliköksi.

Eilen sain puhelun, jota en osannu odottaa. Koko kevään odotin juuri tällaista puhelua, mutta sitä ei kuulunut. Tämän päivän puhelun ydin oli "Hei, se ja se tässä. Olet hakenut meille töihin ja nyt minulla olisi tarjota sinulle kokopäivätyötä."

Paniikki. Olen asennoitunut viettämään kesäni köyhänä tehden paljon kesäopintoja. Näihin suunnitelmiin ei mahdu kokopäivätyö vaikka kuinka yrittäisi. Varsinkaan työ, joka on fyysisesti rankkaa.

Mitä tekee tässä vaiheessa köyhä ja tunnollinen opiskelija? No, hän pyytää hetken mietintä aikaa, soittaa äidille ja kiroaa omaa elämäänsä. Hän miettii ja miettii, laskee ja tutkii kalenteria. Ei, minun kesääni ei mahdu mitenkään päin 3 esseen kirjoittaminen, yhden ison projektin vetäminen sekä kokopäivätyö.

Köyhä opiskelija kieltäytyy itku kurkussa tarjotusta työstä.

Miten elämä voi heitellä ihimistä näin paljon? Kuka voi oikeasti olla niin tyhmä, että kieltäytyy kesätyöstä? Varsinkin kun työt ovat muutenkin kiven alla! Minä, minä todellakin voin olla niin tyhmä.

Aloitan syksyllä (toivottavasti) viimeisen vuoteni yliopistossa. Koko opiskeluaikanani olen ollut ilman töitä 6 kk. Töistä kieltäytyminen oli todella rankka kokemus. Pelkään edelleenkin tehneeni väärän ratkaisun. Monen mielestä olenkin tehnyt väärän ratkaisun. Oman jaksamiseni kannalta tein aivan oikean ratkaisun, vaikka se mieltäni vielä kaivertaakin.

Elämäntapamuutokseni yhtenä osana on kuunnella itseä ja tunnistaa omat rajat. Minun omat rajat menevät siinä, etten jaksa kesälläkään 12-18 tuntisia työ- ja opiskelupäiviä, joiden jälkeen pitäisi vielä harrastaa ja nauttia kesästä.

Blogi nyt myös Facebookissa

Olen pitkään jo pohtinut blogille fb-sivujen tekemistä ja näin aurinkoisen päivän kunniaksi päätin istua sisällä ja tehdä blogille oman facebook sivuston. Saa nähdä miten se alkaa elämään... lisää kuvia ja kuulumisia. Kenties.

Käykäähän tykkäilemässä. :)
https://www.facebook.com/KohtiKevyempaaArkea

Ale-löytöjä

Minä en normaalisti innostu alennusmyynneistä kovin suuresti, koska suurin osa myytävistä vaatteista on ihmeellisiä retkuja, joista ei tiedä edes kuinka päin ne pitäisi pukea. Näitä alessa myytäviä vaatteita harvemmin olen nähnyt kaupoissa normaalilla hinnalla, joten olen alkanut epäillä, että alennusmyynteihin on olemassa täysin omat varastot ns. kakkoslaadun rumia rytkyjä.

Mutta tekeehän niitä löytöjäkin. Tänään voisin mennä uudestaan kurkkaamaan olisiko mitään kivaa taas tarjolla. Ehkä nautin kuitenkin ennen sitä hieman auringosta ja kirjasta. Tällä hetkellä lueattavana on Enni Mustosen Kultarikko. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Syksyksi löytyi mukava soft shell –takki. Tässä takissa kelpaa lenkkeillä ja kulkea ulkona muutenkin.
Takki oli etsinnöissäni listallani numerolla 1. Hintaa takille jäi 29 euroa eli kelpo löytö.

Pitsinen mekkopaita (tai mikä ikinä onkaan) ihastutti kuvituksellaan. Näyttää ihan minulta :D Ja hintaa vain 12 euroa.

Tämä tunika (22 euroa) kuulunee sarjaan muut-eivät-pukisi-mutta-tämä-on-niin-minua. Minä en jaksa välittää vaatteiden muodikkuudesta, vaan puen päälleni sitä missä itse viihdyn ja missä tunnen itseni hyväksi. Jos pukisin päälleni vaatteita joita näkee kaupungila nykyään paljon, en kehtaisi näyttäytyä ihmisten ilmoilla ollenkaan.

Ja farkkuja löytyi tietysti. Toiset maksoi 10 euroa ja toiset 20 euroa. Tälläkin kertaa ongelmana oli oikean koon löytäminen, mutta tällä kertaa piti etsiä koko ajan kokoa tai paria pienempiä housuja. Piristävää siinä mielessä. Toisaalta omat epäilykseni kokojen suurenemisestä heräsivät, kun onnistuin sullomaan itseni koon 38 housuihin!! Minä, joka on käyttänyt housuja koko numerolla 46-48 mahtuu 38 koon housuihin!! Tämän hetken koko on paremminkin se 40, mutta vapise 38 ja 36, täältä minä vielä tulen. Erittäin hitaasti, mutta varmasti.

Käsieni pelastus

Alennusmyynnit on löytöjen aikaa. Minä olen hyvinkin pihi omasta opintotuestani, joten kovinkaan herkästi en osta yli 10 euroa maksavia käsirasvoja. Muut kosmetiikkatuotteet saattavat kyllä maksaa sitten reilustikin tuon maagisen rajan, mutta toisaalta, niitä ei kulu minun käytössäni niin järkyttäviä määriä kuin käsirasvoja.

Ensimmäinen ihastukseni on -70% pöydästä löytynyt Greenpeople help at hand –käsivoide. Ovh näytti olevan 23 euroa. En ole koskaan kokeillut yhtä tehokasta ja nopeasti imeytyvää käsirasvaa. Omat käteni halkeilevat ja ovat karheat, eivätkä oikein kestä enää minkäänlaisia puhdistuskemikaaleja. Greenpeoplen käsivoide silotti käteni jo ensimmäisellä kokeilulla, joten voitte kuvitella millaisen järkytyksen koin.

Toinen ihan toimiva käsirasva löytyi  -50% pöydästä. Kyseessä on Malu Wiltzin Cashmere hand sensation. Ovh taisi olla 12,50 euroa. Tuotteessa on aivan ihastuttava tuoksu ja se tekee käsistä samettisen tuntuiset hyvin nopeasti. Mutta tuote ei kuitenkaan imeydy yhtä nopeasti kuin Greenpeople, vaikkakin imeytymisnopeus on yli 10 kertaa parempi kuin millään aiemmin testaamallani tuotteella.

Elämästäni taisi tulla kallista. Molemmat tuotteet olivat viimeiset alennuspöydässä, joten niitä tuskin löytyy enää koskaan näin halvalla...