Kiirettä

Oma kesän alkuni on ollut ennätyksellisen kiireinen. Olen matkustellut ympäri Suomea enemmän kuin normaalisti koko vuoden aikana ja juossut palaverista ja tapaamisesta toiseen... Energiaa ainakin on siis riittänyt ja mukavaa on ollut.

Varjopuolena tällaisessa matkustelussa ja kiireessä näen tämän blogin hiljaisuuden, treenien vähyyden sekä ruokavalion.

Kiireisen päivän jälkeen on hankala saada itseään kammettua kuntosalille. Sinne ei myöskään pääse, jos on matkan päällä. Onneksi kävelemistä on tullut harrastettua normaalia enemmän ja silloin tällöin olen jokusen kotitreenin tapaisen yrittänyt tehdä. Onneksi nämä aurinkoiset säät viime viikolla ja alkuviikosta pitivät huolen, että viljelypalstalle piti kantaa vettä oikein huolella. Sitä voi jo treeniksi kutsua, kun kantaa ämpärein ja kastelukannuin vettä satojen metrien päästä lähes tunnin ajan.

Kaloripommeja! Hemmetin hyviä sellaisia.

Ruokavalio puolestaan on ollut lähinnä vähän sinne päin. On tullut syötyä muutaman kerran ravintolassa pizzaa tai jotain muuta (mäkkäreihin ja heseihin en kuitenkaan ole sortunut), mutta samalla tuo ravintolaruoka on saattanut olla päivän ainut lämmin ateria. Aamupalan syön aina ja iltapalan.  Karkit ja sipsit olen pitänyt minimissä. Mutta... Arvatkaa vaan oliko viime viikonloppuna valmistujaiset  ja kakkukahvit? Olihan ne siskoni kunniaksi. Todellakin söin ja hyvällä omalla tunnolla.

Mielestäni olen ollut ihan heitteillä, kun en ole kirjoittanut jokaisen suupalan painonvartijat pisteitä lapulle ja salitreenitkin on unohtuneet. Asiat eivät ilmeisesti olekaan niin pahasti, sillä 1,5 viikon aikana painoa on tullut vain vaivaiset 0,7 kg lisää!

Viljelypalsta ilta-auringossa.