Tee on ihan hyvän makuista, mutta jostain syystä koen sen hankalaksi tuotteeksi. Joudun keittämään veden, valitsemaan maun, hauduttamaan, lisäämään hunajan ja tämän kaiken jälkeen odotan, että teeni on tarpeeksi jäähtynyt, jotta sen voi juoda. Hidasta touhua.
Jääteet ovat oma suosikkini, niiden vaivattomuuden vuoksi. Tai ainakin kuvittelen sen olevan vaivatonta. Joudun lisäämään kannuun vettä, "haudutamaan" tai lisäämään jauheen veteen ja laittamaan sen jääkaappiin. Parhaimmassa tapauksessa olen muistanut tehdä jääpaloja ja voin lisätä niitäkin juomaani. Ikävintä tässä jäätee innostuksessani on, että suurimmassa osassa Suomessa myytävistä jääteistä ovat sokerilitkuja. Mallorcalta ostin muutaman paketin paikallisia kalorittomia (!) kylmään veteen tehtäviä teitä. Tietääkö kukaan saako näitä Suomesta?
Tähän iltaan sopi kuitenkin ihan perinteinen haudutettava tee. Kaapista valitsin tällä kertaa Laihduttajan parasta ystävää (onko hei aika epätoivoista! Kaikkea minäkin olen ostanut kaappiin pyörimään). Vaikka nimi onkin aivan järkyttävä, niin oikein hyvä tee tuosta tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti