tiistai 20. elokuuta 2013

Tunnesyöppö tunnustaa


Kuten lupasin sunnuntaina, niin olen palannut takaisin tarkkaan ruokavaliooni. Herkut on heitetty pois mielestä. Ruokahan on edelleen samaa kuin viime viikolla, jonka koin hankalaksi karkkien vuoksi.

Karkit on korvattu hedelmillä ja proteiinijuomilla. Ftinessgurun hasselpähkinä-suklaa proteiini on aivan taivaallista herkku ja tarvittaessa sillä voi korvata välipalan, kuten itse tein tänään.

Terveellisesti syömisessä mahtavinta on mielestäni hyvä olo, joka tulee kun tietää tekevänsä oikein. Karkkien ja muiden herkkujen syöminen puolestaan aiheuttaa huonoa oloa ja syyllisyyttä. Huomasin korjaavani tätä pahaa oloa syömällä lisää herkkuja, josta seurasi vielä huonompi fiilis. Miksi ihmeessä minä toimin näin? Miksi syön väärin, jos tiedän sen aiheuttavan pahaa oloa? Miksi yritän korjata pahaa oloa uusilla herkuilla? Eihän tällaisessa käyttäytymisessä ole mitään järkeä.

Olen tiedostanut jo aikaisemmin olevani tunnesyöjä. Syön iloon ja syön suruun. Palkitsen itseäni ruualla. Aiemmin saatoin ostaa herkkuja jos koin tentin menneen hyvin, mutta yhtälailla ostin herkkuja jos tentti meni huonosti. Oli mikä vain, herkuilla sai ajatukset pois siitä alkuperäisestä tunteesta.


Tämän elämäntapamuutokseni myötä olen oppinut tunnistamaan tunteitani ja niihin liittyviä herkutteluja. Olen jopa osannut hallita niitä. Mitä ihmeellistä siis tapahtui viime viikolla? Ei mitään. Söin maanantaina karkkia tiedostaen ilman, että söin niitä tunteisiin. Tiistaina iski karkin himo, jota en osannut välttää. Yhden karkin jälkeen toinen ja kolmas ja päivä olikin jo pilalla. Sama toistui keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina en syönyt mitään ylimääräistä. Lauantaina en syönyt karkkia, mutta lasi viiniä ja vähän juustoja. Sunnuntaina vähän lisää juustoja kun niitä nyt kerran oli jääkaapissa. Maanantaina heitin juustot roskiin.

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään muuta kuin, että heikko on ihmisluonne ja jossain vaiheessa on vain otettava itseä niskasta kiinni. Ehkä tästä heräsi jokin ajatus myös omista syömistavoista, joka auttaa minua eteenpäin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti