Uuniomenia ja muita syksyn merkkejä

Onpa viikko vierähtänyt nopeasti. Edellisestä päivityksestä tuntuu olevan ikuisuus ja niinhän siitä melkein jo onkin. Tämän viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista, esimerkiksi kaikkea uuteen tulevaan työhöni liittyen. Siinä siis ensimmäinen syksyn merkki: työ ja arki. Ensimmäsille syksyn kursseillekin pääsi jo ilmottautumaan yliopistossa, joten siinä on toinen syksyn merkki. Laihduttaminen on yrittänyt kulkea tämän kaiken rinnalla, mutta hieman haasteellista on taas ollut... Motivaatio on ilmeisesti ole pysynyt vauhtini perässä.

Voin jo nyt kertoa, että elokuun tavoitteet eivät tule täyteen. Hyvä jos 2 kg tiputus tulee tälle kuulle. Onhan sekin jo 500 g viikossa ja sitä pidetään oikein hyvänä ja terveellisenä laihdutus vauhtina, mutta silti sitä itse olisi halunnut kyetä parempaan. Alku olikin hyvin lupaava, mutta sitten tuli flunssa ja siitä ei oikein ole vieläkään kunnolla päästy yli.

Yksi syksyn varma merkki on uuniomenat. Itse olen valitettavasti todella allerginen omenoille, mutta onneksi mieheni syö ihan mielellään uuniomenia. Nämä eivät ole ensisijaisesti terveysherkkuja vaan pelkkiä herkkuja. Rasvaa ja fariinisokeria kaurahiutaleiden kaverina. Olisi ollut herkkua...

Syksyn uutena tavoitteena on kokeille olisiko minusta juoksulenkeille. Pelkään jo nyt, että tisseihin sattuu se pomppiminen, vaikka urheiluliivit olisikin päällä. Ajatelkaa, siinä on minun ainoat pelot juoksemisen suhteen ja silti tuo kyseinen pelko on estänyt minua juoksemasta koko aikuisiän. Hah, nyt pelot saavat kyytiä.

Seuraavaksi pitäisikin kai hankkia juoksukengät, mutta ennen sitä kokeilen juoksemista vanhoilla lenkkareilla. Ne saavat riittää niin kauan kunnes oma motivaationi juoksemista kohtaan kasvaa.