lauantai 27. lokakuuta 2012

Syö kuin hevonen...

Ravintolaillallinen eilen teki hyvää. Oli ihanaa ruokaa ja sitä oli riittävästi. Seura oli mitä mainioin. Uskalsin kokeilla uusia makuelämyksiä ja nautin jokaisesta suupalasta.

Vaikka kaikki on hyvin, silti pään sisässä hakkaa ajatus, että olen repsahtanut. Ei näin olisi saanut syödä. Minähän syön kuin hevonen. Olen hirveä ihminen, kun en noudata ruokasuunnitelmiani.

Miksi? Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä! Jos ajattelisin järjellä tätä asiaa, niin mennyt on mennyttä ja nyt eletään tätä hetkeä. Murehtiminen ei auta tässä tilanteessa mitään, joten miksen voisi olla iloinen eilisestä. Tuskin tuo ravintolassa syöminen minun laihdutusprojektia kaataa. Korkeintaan hieman hidastaa. Minulla ei ole minnekään kiire, tärkeintä on, että suunta on oikea.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa tästä hetkestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti