Mitä näitä nimiä tälle herkulle nyt on. Vadelma, vaapukka, vaarain... Itse suosin nimitystä vattu. Tällä hetkellä metsissä kypsyy näitä ihania herkkuja jopa runsaasti, joten tottakai minunkin piti niistä oma osani saada. Ehkä haen vielä lisääkin.Tänään ensimmäinen vattujen poiminta reissu keskeytyi kaatosateeseen heti alkajaisiksi. Useamman tunnin jälkeinen uusi yritys täyttää ämpärit marjoilla tuotti jo hieman paremman lopputuloksen: ämpärit täynnä, mutta litimärät marjastajat. Sade hieman yllätti kesken kaiken, eikä täysien marjapensaiden luota olisi millään raaskinut lähteä juoksemaan autoon suojaa. Ja kaiken lisäksi autokin oli turhan kaukana marjapaikasta.
Kesän ensimmäinen vadelmasaalis oli tyydyttävä: kolme marjastajaa keräsi yhteensä n. 8 kg vattuja. Vielä kun saisi vähintään saman verran lisää, niin riittäisi marjaa koko talveksi.
Siellä niitä marjoja kasvaisi vaikka kuinka paljon. Oli todella vaikea päättää mistä kohtaa pomisi, kun joka puolella näytti olevan niin paljon marjoja ja jokaisessa puskassa aina hieman isompia kuin toisessa. Ahneus meinasi iskeä, kun valinnan varaa oli niin paljon.
Maisemissakaan ei ollut mitään valittamista. Suomen luonto on kaunista, vaikkakin hyvin karua monin paikoin. On mäkeä ja kalliota, kivikkoa ja rytteikköä. Lahonneita puita ja vasta elämänsä alussa olevia pieniä puita.
Marjasaalis. Tuossa vaiheessa ämpäri painoi jo sen verran, että sen kantaminen vyötäröllä alkoi jo tuntumaan. Samalla pelkäsin koko ajan kaatuvani tai kaatavani ämpärin maahan, jolloin tuntien uurastus olisi valunut täysin hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti