Minusta on turhaa hifistelyä puhua rasvanpolttosykkeestä tai muistakaan sykerajoista. Jotain totuutta niissä varmasti on, mutta ottaako nämä laskennalliset kaavat huomioon yksilöllisiä eroja? Rasvanpolttosykkeestä puhutaan matala tehoisessa liikunnassa, jolloin syke ei nouse kovinkaan korkealle. Kevyessä liikunnassa rasva on merkittävässä osassa energianlähteenä, kun taas kova tehoisessa liikunnassa hiilihydraattien suhteellinen osuus energianlähteenä kasvaa. Kova tehoisessa liikunnassa siis rasvan suhteellinen osuus energianlähteenä pienenee. Tämä ei siis tarkoita etteikö rasvaa palaisi myös rankassa treenissäkin.
Rankassa ja tehokkaassa treenissä kokonaiskulutus nousee merkittävästi, jolloin sitä rasvaakin palaa takuulla. Lisäksi täytyy muistaa, että kovatehoinen treeni lisää rasvanpolttoa suorituksen jälkeen enemmän kuin matala tehoinen.
Näihin seikkoihin vedoten, minun mielestäni on turha tuijotella treenin aikana sykemittaria sykerajat mielessä.
Sykemittarin hienous on mielestäni se, että se tallentaa treenaamiseen kuluneen ajan ja antaa arvion kulutuksesta. Itseäni ainakin motivoi katsoa kulutetut kalorit treenin jälkeen sykemittarista.
Eilen minulla oli sykemittari ensimmäistä kertaa mukana jalkapäivän treenissä. Olen aina tiennyt ja tuntenut treenin olevan rankkaa, mutta silti olen hieman vähätellyt omia tuntemuksiani. Nyt kai voi oikeasti sano, että ihan hyvä treenihän se eilenkin oli. Kulutus oli 753 kcal.
Ainahan voi silti tehdä vielä vähän kovempaa ja vielä vähän paremmin. Eikö? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti