Olen luvannut itselleni pysyä ruodussa ruokailujen suhteen 19.4. saakka, johon siis on vielä 6 yötä. Vaikka ruokavalioni ei olekaan tiukka eikä se kiellä syömästä yhtään mitään, mieleni tekee tällä hetkellä kaikkea muuta kuin mitä olen suunnitellut syöväni. Oikeastaan minun tekee mieli pizzaa ja sipsejä. Tunnen niiden maut suussani pelkästä ajatuksesta, kuulen sen ihanan rouskahduksen mikä sipseistä lähtee, niiden syömisestä nauttii.
Mutta ei, sipsien ja pizzojen sijaan aion hakea ison lasillisen hiilihappovettä ja tehdä tunnin päästä kevyttä kotiruokaa eli makaronimössöä. Muistutan itseäni tulevasta ulkomaan matkasta, jolloin saan ottaa hieman rennommin. Muistutan itseäni tavoitteestani, jonka olen itselleni asettanut. Ensi viikon torstaina painon tulisi olla alle 80 kg eli minulla on 5 päivää aikaa pudottaa 500 grammaa painoani.
Mielihalut ovat kummallisia. En pääse niistä varmaan koskaan eroon, joten niiden kanssa on opittava elämään. Kunnon treeni vie usein ylimääräiset mielihalut pois. Ehkä mielihaluja syntyy eniten silloin, kun tylsistyn. Tätä kirjoittaessani mielihalut ovat väistyneet, ilmeisesti tavoitteellisen tekemisen kautta.
Olen yleensä aina ollut perso rasvaiselle ja suolaiselle eli nimenomaan pizzat ja sipsit ovat maistuneet, kun taas puolestaan karkit ovat jääneet kauppaan. Viime syksynä makunystyräni kiepsahtivat toisin päin ja mieleni teki jatkuvasti makeaa. Suolaiset herkut unohtuivat. Parin viimeisen viikon aikana makean himoni on laantunut lähes olemattomiin. Voisiko kohdallani tuo omituinen makeahiiren herääminen liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan? Makean himo alkoi ennen kuin tajusin epäillä kilppariongelmia ja laantui lääkityksen aloittamisen jälkeen. Jonkinlainen yhteys näillä varmastikin voi olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti